Heissulivei!

Olen kyllästynyt. Kyllästynyt olemaan sama vanha minä, jolla ei ole mitään väliä ja joka vain on ja pysyy osana muiden elämää. En ole tehnyt pitkiin aikoihin mitään, josta voisin olla ylpeä. En ole saavuttanut mitään ylimaallisen ihmeellistä, että siitä voisi tehdä numeron. Toisinaan minä yritän olla onnellinen ja ylpeä siitä että selviän edes jokaisesta päivästä. Että jaksan aina herätä aamukuudelta ja tehdä itselleni aamupalan, huolitella itseni, laittaa hiukseni ja kipaista kouluun. Mutta yhtälailla saan aamulla hävetä, kun ei tullutkaan laitettua niitä hiton pyykkejä viikonloppuna ja liikuntavarusteet on ihan kurassa. Ja yhtälailla saan turhautua siitä, kun äidinkielenkirja ei löydykkään oman huoneen sekamelskasta. Voisihan siitäkin olla ylpeä, että jaksaa koko koulupäivän tehdä mitä käsketään eikä aina edes sitäkään. Mutta kotiin tullessa ja tiskivuoren odottaessa kiltisti keittiön pöydällä, valitsen välillä mieluummin tietokoneen ja netin ihmeellisen maailman. Ja niin, tässä minäkin vaan valitan elämästäni ja siitä, kuink en riitä itselleni enkä muille, vaikka voisin ihan hyvin olla vessassa tunkemassa kaikenmaailman tököttejä ja finnienpuhdistusaineita naamalleni, että olisi sitten taas edes se hoidettuna.

Eli tullaan taas siihen kohtaan kun olen niiiiin kyllästynyt elämääni ja itseeni. Olen mielestäni loputtoman saamaton ja kykenemätön tekemään mitään, enkä tunnu kelpaavan aina edes tällaisena. Heti kun saa kerrottua että on huono olo, tai kuten minä teen sen, valittamalla blogimerkinnässän että elämä muka potkii päähän jne, onkin heti leimattuna loputtomaksi valittajaksi. Myönnetään, olen usein melkoinen valittaja ja ärsyynnyn pienistäkin asioista, mutta minkä sille mahtaa, kun ei ole syntynyt mihinkään valmiiseen pöytään. En toki tarkoita, ettäkö "kaikki täytyy tehdä itse", mutta että ei minulle aina jää aikaa tehdä mitään jännittävää tai pitää "hauskaa" (eli juopotella viikonloppuisin ja polttaa tupakkaa koulun takana)

Toisinaan minäkin toivoisin että minulla olisi joku, joka tekisi edes jotain puolestani. Kun aamulla on kiire, voisi pyytää jotakuta auttamaan, esimerkiksi lattamaan aamupalaa tai edes päättämään mitä pitäisi laittaa päälle. Tai jos koulun jälkeen joku auttaisi laittamaan tiskit, tai iltaisin tulkkaisi broidille ja faijalle, että tänään ei vaan ole leikkituulella. Ja todellakin olisi ihanaa jos olisi joku, joka voisi käydä kaupassa ostamassa tamponeja puolestani. Sillä on todella turhauttavaa käydä iltakahdeksalta lähikaupassa (jossa hengaa sanallasanoen todella paljon tuttuja.) ja yrittää näyttää näkymättömält kauppiaan virnistellessä vieressä. Ja olisi tottavieköön ihanaa, jos olisi joku jonka kanssa voisi tehdä jotain tyttöjen juttuja. Aina silloin kun on rahaa, on kaverit ihan p-a eikä viitsi lähteä shoppailemaan yksinkään. Ja broidin ja faijan reseptit hyvälle viikonlopulle on:

• Pussi sipsejä + toimintaleffa/brittikomediaa (Ihan ok, jos sais edes joskus päättään leffan)
• Autonäyttely/Pienoismallimessut (Ihan ok, jos siellä ei olis niin tylsää)
• Haravointia pihalla + auton remontoimista (...)

Eli hauskaa nähtävästi minulla on viikonloppuisin 1/4...... Miksi kaikki on saaneet jotain aikaan elämässään paitsi minä??????

Ja näin muuten unta että Kaapo oli perhonen.