Joopelisjoo elikkäs meikäläinen se tässä meinais taas huomenna pyrkiä nousemaan aikaisin ja kiirehtimään kouluun. Onneksi loma oli näinkin pitkä ;P
Mitäköhän sitä tässä jaksais ruveta kirjoottelemaan. No, kesäloman alussa olis lähtö Sisilian Taorminaan :) Ai että kun on hymy korvissa ja kaikki laukut jo lattialla odottamassa sitä ihanuutta kun minä pakkailen ja sovittelen että mitkä otan mukaan ja mitkä jätän koto-Suomen viileisiin ilma-oloihin siksi aikaa kun tämä tyttö makaa etelän lämmössä joku Georgios kainalossa leopardikuvioiset aurinkoglasit päässä. Se on moro!

Eli tuli sitä sitten eilen käytyä ostoksilla Kampissa ja Forumissa. Ja kyllähän sitä sun tätä attuikin mukaan. Itse asiassa vähän vähemmän kuin mitä olin suunnitellut mutta, eikai tässä muuta kuin vain esittelyä peliin.


Tämmöiset slim-farkut löytyi ONLY:sta 29,95€

Myös tällainen perusvaalea toppi löytyi ONLY:sta 9,95€

Kengät oli ihhhhana ostos. Spiritstoresta 29€

Paita löytyi Cybershopista, 19€

Ihanat aurinkolasit Cybershopista, 10€

Ja tällainen puuterihuiskuli löytyi sitten MicMacista, 7,90€

Jaaaa tällainen ihastuttava meikkipaletti myös MicMacista, 9,90€

Ja laukku MicMacista, 49,90€ <3

Eli tällaisia ostoksia tänä viikonloppuna.. Ja sain muuten juuri kuulla että olen lähdössä Italiaan kesälomalla <3 Aah!

Eli siis tuli tuossa eilen käytyä vähän shoppailemassa, kun piti kaverille metsästää synttärilahjoja ja vähän tuli kierreltyä itsekkin ostelemasa vähän kaikenlaista pikkukrääsää. Tässä nyt tähdellisimmät, ostin myös sukkia mutten ottanut niistä kuvia.

Eli tässä olis kauan metsästetty laukku, jonka kohtalo on luultavasti kantaa meikkejäni ja uimapukuani, lompakkoani ja ties mitä muuta! Ihana kesälaukku! Maksoi 14,95, H&M:ltä.

Anteeksi yberheilahtanut kuva. Paita myös H&M:ltä, 3 euroa.

Ja sitten naminaminamipaita! Ihanan myötäinen ja sitten tuommoinen rypytys tuossa rinnuksessa. H&M:ltä, 9,95.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä! Ihana pieni pussukka, maksoi 9,95. Bijou Brigittestä.

Tämmöstä pientä postailua näin talven piristykseksi <3
Loving Ya'! Kisses xxx

Tiedäthän sen tunteen kun näet kaupassa juuri sen yhden esineen, sen yhden tietyn tavaran, jonka juuri sillä hetkellä haluat? Sen tunteen kun huomaat yhtäkkiä tarvitsevasi jotain, joka ei olisi ikimaailmassa tullut sinun mieleesi, ellet olisi silloin nähnyt sitä? Minulla on usein kaupassa sellainen tunne. Kaipaan jotain suurempaa, parempaa tai pehmeämpää. Lähden kauppaan vain löytääkseni jotain, jonka voin jo seuraavassa hetkessä lompakko keveämpänä unohtaa. Me usein havittelemme jotain, jonka ansiosta voisimme tuntea itsemme tärkeiksi. Tavara, esine, vaate, mikä ikinä onkin, saa meidät hetkeksi onnellisiksi, mutta hautautuu muiden turhuuksien alle hetkessä. Tuo voisi olla vertauskuva rakkaudelle. Joskus, kun oikein etsimme sitä, se ei tunnu löytyvän, sillä emme tyydy vähempään kuin haaveilemme. Meillä on jo mielikuva jostain täydellisestä, eikä vähempi voi riittää meille. Mutta toisaalta, voihan olla että kiirehdimme ja kahmimme käsiimme jotain, jonka jo seuraavana hetkenä unohdamme. Ja kuten kaupassa lompakko, näin rakkaudessa sydän jää ontoksi, huonoksi muistoksi tapahtuneesta, vaikka jo seuraavassa hetkeä olemme taas samassa pyörteessä. Siksi rakkauden etsiminen, tarvitseminen, tai hapuilu onkin täysin hyödytöntä. Ainut oikea rakkaus löytyy sattumalta. Mutta koska rakkaudessa on kyse riskien ottamisesta, oman sydämensä ja elämänsä jakamisesta jollekin täysin sinulle tuntemattomalle henkilölle, täytyy hänen olla hyvin, hyvin erityinen.

Ok, eli terveyskuurini on mennyt täysin päin munasia.. eli tällä mässylinjalla jatkan kunnes ylitän terveellisten vatsamakkaroiden omistamisen linjan.. Ei siis sillä että olisin "yäkhyisiisliianläskikatonytmunläskijalkoja!!" vaan koska haluaisin pysyä perushyvässä kunnossa ja jaksaa tehdä normaaleja kotitöitä ilman mitään "nomäpidäntauon" selityksiä..

Toisekseen, olen värjännyt kulmakarvani. Valkoiseksi. Sillä vaikka rakastan söpöjä mustia kulmakarvojani, en siltikään tykkää näyttää ihan idiootilta blondina mustakulmakarvaisena tyttösenä. Ja sitä paitsi, tykkään piirtää kulmakarvan nätisti takaisin sen näköisiksi, joita en voisi saada pelkällä armottomalla nyppimisellä. (Siis oikeesti, mun kulmakarvat on ykk, joka on melko noloa)

Kolmanneksi, mä niiiin tykkäisin tehdä vlogia, mutta mutta mutta.. Kameroiden vajaan määrän takia idea jää pelkäksi haaveeksi. Ois vaan niiin ihanaa kertoa videolla mitä on esim. ostanut viimeks vaatekaupoilla tai miten muuten vaan menee syistä A) Kukaan ei jaksa lukea blogeja B) Vlogeja on helpompi löytää C) Olen IHANA kameroiden edessä

Nojaa. Eikai tässä muuta.. Heippsan!

Heips!

Olen päättänyt, tai päättänyt ja päättänyt, ajatellut pikemminkin. Olen ajatellut että olisi kiva olla vähän paremmassa kunnossa. (Painoindeksi ihan normi) Tarkoitan siis ihan fyysistä kuntoa, että jaksais juosta postin hakemaan ilman että hengästyy ja hikoilee ku pieni sika. Tähän "elämäntapamuutokseen" kuuluis ehkä muitakin osia. Siis että pitäis vähän huolta syömisistään ja silleen. Et vaik kasviksii eikä karkkia (No okei, ei NIIN PALJON karkkia..) ja että jaksais pestä sen naaman joka aamu ja ilta, ja et pitäis tästä fledasta oikeesti huolta noilla ´pesun jälkeen´ aineilla, ja et pesis ne hampaat joka aamu ja ilta. Ja sit et käyttäis vaik Dovee vähä iholla ni ei ois niin iho rikki kaikkialta näin talvella. Ja noit kotitöitäki vois tehä vaik iha joka päivä ni ei ois muulle väelle nii paljo hommia. Vois alkaa vähä ulkoilee, mut jos tekee lumitöitä ni siinähä se menee. Ja vois vaik pestä noi pyykit 2 kertaa viikos eikä aina vkloppuna kauheeta kasaa. Ja huonekki pitäs jaksaa siivota joka viikko ja imuroida..Samoin ku koko muu asuntoki.. Ja sit vois noit kavereitki nähä sillon tällön.. Ja sinne mutsiinki päin vois vähä pitä yhteyttä..

Et jos mietitte et vaikutan kiireiseltä ni.. Voi olla et ootte oikeessa.. Mut kuulostaisko toi elämäntapamuutos nii pahalta?

Onko kenelläkään ikinä ollut sellaista tunnetta, että kaikki mitä teet, ei näy missään? Onko ketään ikinä suututtanut koska tuntee ettei ole saanut mitään aikaan? No, minulla ei ole nyt ainakaan sellaista tunnetta. Ja miksi olisi, kun olen loppujen lopuksi saanut aikaan vähän kaikenlaista. Minulla hieno ystäväpiiri, poikaystävä ja koulussakin menee ihan hienosti. Minulla on itselleni rakas perhe, ja olen melko hyvä muistamaan asioita (Ainakin niitä jotka liittyvän jotenkin televisioon..) Mutta jos ollaan tarkkoja, ketä mun elämäni huippukohdat edes kiinnostaa, sillä ainoastaan ne joilla on asiat samalla tavalla, voi samaistua mun elämään. Oikeasti suurin osa haluaa lukea, tai ainakin lukee (johtuen ehkä siitä että netti on niitä pullollaan) valituksia ja surkeita elämäntarinoita, kertomuksia siitä kuinka kaikki menee päin *ersettä ja mikään ei onnistu. On varmasti totta että sellaiseen elämään on helpompi samaistua, eikä oma elämä vähään aikaan tunnu niin kovin kamalalta.

Mutta, aion tipauttaa teidät lukijat nyt maan pinnalle tällä lyhyellä (no joo) ja ytimekkäällä pätkällä:

Minä kirjoitan siitä että olen onnellinen, koska hauan että teilä olisi huonompi olla. Älkää nyt käsittäkö väärin, minä vain tarkoitan, että en halua kirjoittaa siksi, että teille tulisi parempi olo koska minulla on paha olla. Tajutkaa, että itsesäälissä kieriskeleminen, ja sen että jollakulla on huono olla etsiminen, ei oikeastaan paranna teidän oloanne yhtään. Nouskaa norsunluutorneistanne, katsokaa peiliin ja sanokaa itsellenne: Olen tarpeeksi hyvä. Sillä ei teidän tarvitse etsiä itseänne huonompia ihmisiä kokeaksenne itsenne jotenkin hyviksi. Sillä olette parhaita juuri noin, eikä kenenkään TARVITSISI etsiä itselleen esikuvia mistään. Tottakai jokaisella saa olla se "ihanneminä" jollainen haluaisi olla, mutta totuus on, että te olette se ihanneminä itsellenne, jos vain haluatte olla. Ja te voitte miellyttää itseänne vain ja ainoastaan olemalla sitä mitä te olette, eikä sillä että olette mitä haluaisitte olla. Ja nyt niille jotka ymmärsitte jo jotain vääri, ei, teidän ei pidä hylätä kaupassa niitä vaatteita mistä pidätte vain sen takia että sanoin MUKA että niin pitäisi tehdä. Ei, vaan jos ostatte vaatteita, osatakaa niitä mistä TE ITSE pidätte, eikä niitä, joissa sinusta tuntuu ettei kukaan voi sanoa mitään pahaa. Sillä voimakkain ase, johon olen itse törmännyt, on itseluottamus. Ja olen huomannut, että se on myös pelätyin ase jokaisessa tilanteessa. Olet kaunis/komea silloin, kun sinusta tuntuu siltä, etkä silloin, kun kuulet sen joltain muulta. Ja jos kaipaat itsetunnonkohotuspläjäystä, niin tässä sitä nyt ois:

 

• Selena Gomez & The Scene - Who Says
• Sugababes - Ugly
• Katy Perry - Firework
• John Lennon - Imagine
• Glee Cast - Loser Like Me
• Pink - Perfect
• Christina Aguilera - Beautiful
• Julie Andrews - Confidence in me
• Ane Brun - True Colors
• Lady Gaga - Born This Way

En vastaa kirjoitusvirheistä..

The Band Perry - If I die young

 

Eli siis, kopsasin rakkaalta pikkuveljeltäni tän:

Eli ennen kuin kuolen:

• Haluan käydä Isossa Britanniassa
• Haluan mennä naimisiin
• Haluan olla äiti
• Haluan reissata yhden kesän ympäri Suomea
• Haluan olla oikeesti pitkällä junamatkalla
• Haluan kirjoittaa yhden kirjan
• Haluan näytellä näytelmässä
• Haluan nukkua Jarkon vieressä
• Haluan omistaa aikuisena kuivausrummun
• Haluan epäonnistua ja onnistua samaan aikaan
• Haluan käydä töissä
• Haluan tyttölapsen nimeltä Jianna
• Haluan olla ylpeä etten valinnut jotain toista tietä
• Haluan tulla kosituksi
• Haluan olla Se Oikea
• Haluan olla kaunis sellaisen mielestä, joka ei ole ikinä ennen nähnyt minua
• Haluan olla edes vähän ihailtu sellaisena kuin olen
• Haluan mennä naimisin kirkossa
• Haluan käydä tanssitunnilla
• Haluan nähdä tähdenlennon

 

Jouu onkin sitten ohi, ja kaikki joululahjat on niin perussettiä ettei jaksa edes ilmoitella... Mitä nyt dvd-soitin ja villasukat ja PlayStation Move sai vähän hymyilemään pakettia avatessa ^^

Kaikenkaikkiaan joulu onnistui ihan hyvin, isikin oli kotona tänä jouluna luojan kiitos, eikä mitään ylmääräisiä hämmennyksiä tapahtunut vaan ihan kotona istuskeltiin rauhassa ja leffoja katseltiin. Smurffit-elokuva oli kyllä positiivinen ylläri sinänsä, näyttelijät ihan mukiinmeneviä ja animaatio toimi ihan hyvin, vaikka Peyon alkuperäiset piirrokset kyllä tietysti ovat yksinkertaisesti parempia.

 

Asiasta aivan toiseen, itseasiassa ihan toiselle puolelle maailmaa... Miten on mahdollista että tuo "Jos sä tahdot niin" -biisi saa ihan kyyneleet virtaamaan mun poskilla. Kun joka kerta mun silmissä vilisee vaan oma lapsuustarina ja se, että "sillä ilman sinua.." -kohta kertoo niin hyvin siitä, että vaikka mä kuinka haluan, mun äiti ei vaan ole enää tässä, niin kiinni mun elämässä kuin joskus ennen. "olen virhe joita tapahtuu" -Voihan se niiden ero olla vähän munkin syytä... Varsinainen syyhän mä tuskin olin, mut että osasyyllinen silti, sillä pelkkä taakka mä olin muiden keskellä, kun en vielä tajunnu mistä oli kyse.. "ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin.." -aivan.....

Tuntuu törkeältä, mutta mä tavallaan ansaitsin tän. Mä olen liian holtiton, typerä, naiivi, nainen... Lapsi... Pelkkä ihminen.. Ihan yksin.. Vai olenko?

Nyt kun mulla on joku, joka kuuntelee mun itkuja. Kun mulla on joku, joka ymmärtää kun mä suutun. Joku joka itkee mun kanssa. Joku joka pitää mua täydellisenä. Niin tuntuu kuin joku yrittäis riistää sitä multa pois. Joka puolelta tulee katseita, kuiskailuja, jälkipuheita, huuteluja, aivan turhia, mut silti voimakkaita ärsykkeittä, jotka saa mut tuntemaan niin, että mä tekisin jotain väärin. Ihan niikuin mun pitäis lopettaa tää kaikki, katkasta tää oravanpyörä, että niiden elämä olis helpompaa ilman mua. Että mulla ei ole mitään väliä. Ehkä mun pitäis olla enemmän hiljaa. Ehkä mun pitäis unohtaa kaikki mua ympäröivä, elää ja mennä sen kaiken mukana. Jättää tekemättä sekin vähä mitä mä normaalisti pitäisin itsestäänselvyytenä. Ehkä mun pitäis haistatella koko maailmalle, mennä ryyppäämään, polttaa, alottaa huumeidenkäyttö ja karata kotoa ihan vaan sen takia että joku huomais että mäkin olen täällä. Ehkä mua arvostettaisiin. Nyt mun niskaan sataa vaan paskaa koko ajan ja kaikki mistä mä haaveilen kaadetaan suohon sen takia ettei se muille käy. Mun ainoat suoritukset diskataan koska mä en "yritä tarpeeks"

Ja paskat! Jos mä en sais tehä mitä mä teen, mä en olis mitä mä oon, vai? Mä en ole mitään nytkään. Tämmönen vitun tapetti. Ei elämää, ei mitään. Mä en ole mitään. Vitut siitä kuinka moni mua "rakastaa", sil ei oo mitään väliä jos joka päivä on samanlainen ja mä en saa toteuttaa itseäni. Jos mä en saa rakastaa niitä ketä mä rakastan.  

 

Miettikää ite? Onko tossa yhtään järkeä? Koska musta tossa oli ihan vitusti järkeä.

Jep jep...

Mutsi kävi heittämässä mulle GHD-suoristusraudan ja joululahjarahat :) Nytton kiva mennä nukkumaan :D Pääsin tota suoristusrautaa jo testailemaankin ja hyvin tuntuu toimivan, mitä nyt tuli näpit melkein poltettua pari kertaa kokemattomana raudan käyttäjänä..

Muuten on mennyt tosi kivasti, kouluun oli tetin jälkeen ihana palata, ja kaikki kaverit oli ihan et jee! Nytton sitten ensimmäinen viikko kunnialla ohitse, sillä maanantaina oli meidän ilmaisutaitoryhmän näytelmän ensi-ilta (Joka oli samantien viimeinen, ei siksi että näytelmä olisi sukannut vaan siksi että koulussa ei samaa näytelmää perinteisesti esitetä) Näyttelin ihan hyvin, vaikka yhdessä kohtauksessa kavaljeerini unhti saapua lavalla tanssittamaan minua, ja jouduin nököttämään lavan takaosassa ihan ninkuin joku vanhapiika :(( Nojaa, näytelmästä kiiteltiin myöhemmin ja oli muutenkin tosi nastaa :D

Vettäkää porukoinenne hauska joulu ja silleen! Toivottavasti joku lukee tätä naminamiskuukkelia mutta ei se mitään jos ei lue. Sittenhän mä voin ihan hyvin thyjrtgawrfsdgkdpö eikä kukaan huomaa..

Hyvää joulunodotusta!